tagit

pelko

Se tuli ryminällä. Leppoisa lauantain ratsastushetki muuttui jännitysnäytelmäksi. Säikähdin, olin hetken paniikissa. Raivostuin, kun ohjaajamme ei toiminut toiveideni mukaisesti. Olin jo edellisellä tunnilla kertonut, että hänen tulee huolehtia ettei välimatkamme tule liian isoksi etujoukon ja taaimmaisten välillä. Yritin huutaa edessä oleville, että pysähtyvät, muuta en keksinyt. Kun saavutin kiitolaukassa muut, huojennuin, mutta vain hetkeksi. Hevonen oli lähtenyt käsistä lopullisesti. Se käänsi päätään ja löysi nopeasti reitin ryhmän lävitse. En ehtinyt tekemään mitään. Ojan kautta se ryntäsi muiden ohitse ja oltiin tiellä jälleen. Rauhottui kerran ja luulin saavani tilanteen hallintaan. Ei, ei se loppunut siihen. Muut seurasivat kaahailuamme ja ohjaaja oli soittanut puhelun jo tallille. Hevonen onneksi osaa reitin kotiin. Kiihdytys oli loppunut  ja muuttunut rivakaksi töltiksi peltopolulla. Jää ja pellon epätasaisuus eivät haitanneet menoa. Tallityttö tuli takapihalla vastaan ja kysyi vointiani. Mikäs siinä, upea keväinen aurinko paistoi, rivakka maasto takana ja olin ehjänä. Tunnetila oli ehtinyt laantua pelosta nautintoon.

Olen miettinyt kovasti, mikä meni pieleen tai miten olisi voitu ennaltaehkäistä tilanne. Maastossa ratsastusjärjestys ja hevosten keskinäiset nopeudet ja niiden huomioonottaminen ovat tärkeitä. Jäin myös miettimään omaa reagointiani. Kun tilanne riistäytyi totaalisesti käsistäni, pelkäsin. En pystynyt hetkeen ajattelemaan tai toimimaan järkevästi. Rauhoituin vasta sen jälkeen, kun sain sanottua itselleni  luota hevoseen. Luotin hevoseen, joka lähti lapasesta. Sen askellajit ovat upeita, selässä on helppo istua ja sen sisäinen navigaattori toimii moitteettomasti. 

Hieman erilainen lauantai.

noidat

kääpiö

 Ilta Offiksen seurassa.