oon jääny koukkuun

Kehtaisiko edes kertoa, mitä elämään kuuluu. Olen jäänyt koukkuun nimittäin tv-sarjaan. Kyseessä australialainen perhetarina. Kaikkea sattuu ja tapahtuu ihmissuhteissa. Perheen tyttärellä suhde työpaikallaan melkein kaikkiin miespuolisiin työtovereihin. Tytön isä osoittautuu hänen työtoverinsa lapsen isäksi. Hänen veljensä odottaa lasta toisen työtoverin kanssa. Sisko oli raskaana miehensä veljelle. Äidillä suhde lasten entisen olen kanssa. Ainoa tervejärkinen on sarjassa esiintyvä koira, vaikkakin onnistuu syömään häätilaisuuteen varatut herkut...sait varmaan kiinni ajatuksesta....Tänä aamuna, kun tuskissani olisin halunnut katsoa jakson numero 37 Yle areena on tukossa. Aaargh...

nyt on helppoo..

..tuo kaupassakäynti, kun on asianmukainen kauppakassi. 

jihuuu, jippii

Tunnisteena 'Muu', vaikka tämä voisi liittyä opiskeluun. Vaikka elämä tuntuu olevan yhtä opiskelua, minulta yksinkertaisesti puuttuu kyseinen tunniste. Jiippiitä ja sydämentykytyksiä sain tenttituloksesta. Viesti saapui sähköpostiini ja lähettäjätiedoista ymmärsin kyseessä olevan odottamani viestin. Tentti meni lävitse!

koulua

Viime viikolla ilman satulaa. Hevostoiveena oli 'helppokäyntinen'. Helppokäyntinen sai hymyt aikaan listan äärellä ja sain Helan. Raikuvat naurut puolestaan räväytti 'pullea' ominaisuus, jollaisen toiveen toinen ryhmäläisemme kirjoitti. Ratsastajan takapuolikokemus siis kertoo, että mitä pulleampi maha hevosella sitä pehmoisempi istua.

kuratassu,

tahmatassu, hiekkatassu, haisuli, kakkapeppu, karvapallo, kakansyöjä, biojäteastia, raadoissapyörijä, irtoturkis, sotkija ja aivan ihastuttava kainalokananen yöaikaan. Söpöliini. 

aamukävelyllä

tutustuu muihin koiranulkoiluttajiin ja kaupan aukeamista odottaviin ihmisiin. Ostarin äärellä pyörivät ovat avanneet tietämättään maailman, joka itselle tuntematon. Kuulumiset vaihdetaan päivittäin. Tsekataan tulevan päivän sää. Välillä keskustelu ajautuu menneisyyteen,  elettyyn elämään ja kavereihin, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Viina on vienyt monta hyvää miestä.

 

 

arvaa mikä

Lajien tunnistus on kiva luontoharrastus.

1. Ihan kuin hattivatti.

2. Ihan kuin vaahtokarkki.

3. Ihan kuin mukulakiviä.

 Lähtisitkö kanssani sienimetsässä? Söisitkö tekemääni sienisalaattia?

tallin tuoksua

omenoita kiitos

Syksy on otollista omenoiden syöntiaikaa. Takapihalla riittää puuhasteltavaa. Omat omenat on syöty ja nyt on naapurin omenapuun sato meneillään. Noin parisataa omenaa maassa ja noin 50%:ssa on koiran puremajälkiä. Lopuista jäljellä enää pidikkeet.

syyskuu

aamupostia

Eläkeläkeläinen työn äärellä:

rakas pyöräni

Nyt nolottaa. Kun katson postauksiani, minulla on vain kaksi vaatimatonta mainintaa pyöräilystä. Olen tyystin unohtanut kirjoittaa näinkin päivittäisestä asiasta. Minähän periaatteessa istun pyörän päällä kaksi tuntia päivässä. Minä OLEN työmatkapyöräilijä. Tätä nykyä pyöräilen noin 20-40 kilometriä päivässä. Se on hauskaa, rentouttavaa, helppoa (useimpina aamuina) ja huomaamatta kuntoa kohottavaa. Jos en mitään muuta jaksa tehdä, niin olen ainakin pyöräillyt. Pyöräillyt olen ensimmäisestä kesätyöpaikasta lähtien, jolloin hurautin 500 metriä kiiruspäissäni rinnettä alas. Matkat ovat vuosien varrella muuttuneet ja pyörät.

Ensimmäinen työmatkapyöräilijä oli isältä peritty kolmivaihteinen Cresent, sitten tuli upea punainen Bottechia. Kevyt kuin mikä, mutta tuubirenkailla ja kumiliima tuli tutuksi. Uuden ensimmäisen pyörän ostin Alabamasta, kaunis sininen maantiepyörä Cannondale, joka muutti kanssani Suomeen. Hieno istuinta, hyvä ajoasento ja upeat reissut aina kansallispuistoista lähtien. Lehteenkin päästiin kuvan kera työmatkapyöräilyn vuoksi.

Koska kaikki pyöräni on varastettu lukoista ja varastoista huolimatta, olen siirtynyt aina edullisempaan vaihtoehtoon. Nykyinen mustangi on palvellut 12 vuotta. Silloinen TM:n testivoittaja. Peruspyörä, jonka perässä kulkevat päivän paperit. Ulkorenkaissa olen siirtynyt vahvistettiin mallin ja talveksi nastat alle. Muut menevät lujempaa kevyemmillä kulkupeleillä, mutta olen päättänyt etten vaihda. Yhden kerran mopokolarissa oltu ja lommo edelleen muistona ohjaustangossa.

Usein työmatkapyöräilyn etuna pidetään edullisuutta. Minä väitän toista, mutta siitä seuraavassa pyöräpostauksessa...sellainen on siis tulossa pyöräseni.

lonesome cowboy

Voiko olla upeampaa perjantai-iltaa kuin ratsastaa pellonreunaa auringonlaskussa. Punertava taivas ja 19 astetta syyskuisena iltana. Hörähtelevä ystäväiseni nautiskellen etenevänä.

 

I'm a poor lonesome cowboy
But it doesn't bother me
'Cause this poor lonesome cowboy
Prefers a horse for company
Got nothing against 'men'
But I wave them all goodbye
My horse and me keep riding
We don't like being tied 

(Pat Woods, Lucky Luke theme)

työmatkalla

Upea lähiluonto työmatkalla.

tyyny

Koirilla on tyynyt ja koirilla on pehmeät peitot, mutta ihmislapsella ei ole paikkaa mihin päänsä upottaisi.

75

Nyt ei ole kyse Krauta 75:stä vaan syntymäpäiväjuhlista, joiden jälkijuhlinnassa olimme. Kuva ei tälläkaan kertaa kerro koko totuutta. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli kyllin.

herkulla laukkkaa

ja muita komistuksia. Vakiryhmää muutin työmuutosten vuoksi. Joka perjantaille on luvassa upeaa menoa ja näiden orien kanssa ei tule aika pitkäksi.