talvea

ja pakkasta piisaa. Tällä pohjoisen lomapätkällä aurinko noussut ja päivä valjennut :)

anjunan torilla

Hippitoripäivä takanapäin ja todellisia hippejä nähtiin muutama. Tai niin oletamme. Molemmat miehet möivät ristipistosneuloja, jotka ovat itse kehittäneet. Toinen möi suoraan 350 rupialla ja toinen pyysi 100 rupiaa paketista. Mennyt elämä oli vienyt miesparkojen muistikapasiteettia, että olivat myymässä tuotettaan hetken kulutta meille uudelleen. Toki me valkoihoiset saatamme näyttää samanlaisiltakin J Ranta-alueelle olivat aukaisseet kojunsa eurooppalaistaustaiset design –vaatteiden, laukkujen ja nahkakenkien luojat.  Kahvilatelttoja ja kylmien juomien myyjiä oli riittävästi. Tunnelma oli harmonisen kaoottinen.

Kahden tunnin toripäivä venyi pidemmäksi. Taksikuski lupasi odotella varjossa. Alue oli kyllä mahdottoman laaja ja myyjiä satoja. Ja päivä oli psyykkisesti raskas. Meteliä, mopojen tööttäilyä, käsivarsiin tarttumista, tinkimistä, väittelyä ja hymyjä. Turisteista ja erityisesti venäläisistä rikkaista oli puutetta. Tinkimistaidon omaavan pihi suomalainen sai kohteliaisuuksia osakseen, kunnes ilmeni ettei hän ollut valmis maksamaan pyydettyä hintaa. Jälkeemme jäi useimmiten vihaisia myyjiä. Kaikilta ei voi ostaa tuotteita, eikä kaksi turistia muuttaa köyhien intialaisten kerjääjien oloja. Kun 50 sentin alennuksen vuoksi vääntää hintaa 30 asteen kuumuudessa, täytyy turistin päässä olla jotain vialla. Useampaan kertaan kuulin, että ihoni on kauniin valkoinen. Matkaseuralaiseni muistuttaa Kimi Räikköstä ja hänellä on upea lippis. Haluaisin ottaa nämä vilpittöminä kohteliaisuuksina vastaan, mutta luulenpa että he kuvittelivat kohteliaisuuksien edesauttavan kaupantekoa. Nuoria naisia oli jatkuvasti ympärillä kertomassa, että juuri hänen liikkeensä on kulman takana ja pyysi ostoksille sinne. Turisti ei saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla sanomassa ”ei kiitos” tai vain tiukalla äänellä ”ei”. Pyydetyistä hinnoista noin 1/3 osa oli todellinen hinta. Pashmina huiveissa saattoi auringonvalossa nähdä neulontavirheitä, joten aivan priimaa ei torilta löydä.

Elämä on kovaa. Kouluikäisiä ahkeroimassa perheidensä kanssa, kun mielestäni heidän pitäisi olla koulussa päiväaikaan. Erään myyjän kanssa hierottiin kauppaa nahkakantisesta vihkosta varttitunti. Se sisälti kolme poislähtöä ja lopulta äiti lähetti perheen pikkutytön juoksemaan peräämme kertomaan, että hän hyväksyi 350 rupian tarjouksemme. Vielä rahan antohetkellä hän yritti tivata 400 rupiaa.  Huomasi itsekin lopulta, että oli pahoittanut puheellaan asiakkaiden mielen. Selitti, että myynti oli ollut hiljaista viime kuukausina. Goan sadekausi merkitsee sitä, että noin 5 kuukauden aikana turismista on otettava irti kaikki mahdollinen. Sesonki on lyhyt ja sadekautena alue on aavekaupunki. Vesi tulvii teille, ihmiset pysyttelevät sisätiloissa. Epätoivo perheen elannosta saa kädet ja jalat liikkeelle, he yrittävät kaikkensa.
Kun jouluaaton viettää ostoshelvetissä (/ihmis-), jää miettimään taas elämää uudesta näkökulmasta. Sitä on kiitollinen luku- ja kirjoitustaidosta, työpaikasta, terveydestä, lumihangesta ja pakkasesta. Siitä, että on syntynyt sinne puolelle maailmaa, missä väestö on vajaa 6 miljoonaa ja biljoonat kaukana. Paras joululahja ikinä. Aineeton joulu on paras joulu.

lomapäivän rientoja

Ruotsalainen hieronta, höyrysauna ja vihreä tee olivat lomapäivän listalla. Tätä edelsi unelmainen vihannesriisi tummaksi paahdetun kahvikupposen kera. Samoin ennätin meren aallokoille reiluksi tunniksi. Kuten aina upean 28 kilometrisen meren rannalla liehui punainen lippu. Aallot eivät kuitenkaan niin pahoja olleet. Toki vievät rantavedessä hiekan jalkojen alta näpsästi. Kuumuutta lähdin pakoon kuppilaan. Tilasin kylmät juomat ja yllätyksenä bongaan jaloistani päiväunilta pienen karvaisen kaverin. Onneksi en laskenut rantakassia uneliaan pörrön päälle.

Huomenna on suuntana hippimarkkinat tai hotellimme respan mukaan entiset hippimarkkinat. Meno ei nykyään vastaa enää mennyttä aikaa. Myyjinä samat tavaranmyyjät kuin rantakaduillakin eli nahkalaukkuja, cashmir -huiveja, nilkkakoruja ja puuvillamekkoja. Ohjeenamme pitää lompakosta kiinni. Kun yritin udella taksin hintaa sain hieman ympäripyöreän vastauksen. Matkan hinta riippuu siitä kauanko kuski odottaa meitä perillä. 12 kilometrin matka ja 2 tunnin odotus olisi noin 800 rupiaa. Mielestäni näissä olosuhteissa aika kallista. 

kuppilan valinta

Intia teknologian edelläkävijä? Niin voisi luulla. Turisti on kuitenkin jo oppinut, että nettiyhteydet ovat hitaita, skype-puhelut eivät onnistu. Baarikierroksemme on saanut aivan uuden sisällön. Tarkoitamme sillä parhaimman mahdollisen wifin etsintää.Tilaamme varoivasesti kylmän juomat, avaamme kannettavan, kysymme salasanaa ja mikäli nettiyhteys toimii, baari on saanut asiakkaat itselleen.

tunnelmia goasta

lemmuista ja pötköttävistä koirista…

…niistä on Goan kujat ja rannat tehty. Niin intialaista kuin vain kuvitella saattaa. Illalla pimeässä tarkkaamaton turisti voi astua lehmänpaskaan tien varrella ja se ei naurata. Arvannet, mistä tiedän tämän.

Lounaaksi vihannesriisiä, joka poltteli ja kutkutti suuta.

Kauppiaat toivottelevat hyvää huomenta ja tervetuloa tutuilla kansainvälisillä kielillä kuten suomeksi. Jalokiviä ja pukuja tarjolla huokeaan hintaan. Miesten kauluspaita irtoaa 12 eurolla. Mittatilaustyönä teetetty nahkatakki noin 100 euroa. Hotellimme pikkukujan varrella myyjät näyttivät tekevän tänään, huomenna ja ylihuomenna sekä varmaankin vuoden jokaisena päivänä ylipitkiä työvuoroja. Puodit ovat avoinna 20/7. Kultaliikkeen mies on ehtinyt kutsua meidät tänään moneen kertaan ostoksille. Strategiamme on, että toinen sanoo ’no thank you’ ja toinen ’later’. Kun suomalainen turisti on ensimmäisenä lomapäivänä luvannut jo viisi kertaa mennä liikkeeseen myöhemmin, löytää turisti itsensä kiertämästä kyseistä kultaliikettä. Hävettää, että joutuu valehtelemaan ollakseen ystävällinen.

yö lentokenttähotelli Cumuluksessa

-->

Lomamatkamme alkoi erikoisissa tunnelmissa. Yölento Goalle peruttiin ja matkustajat ohjattiin lentokenttähotelleihin, sillä Finnairin työntekijä (-t?) luki työvuorolistan väärin. Lähdön koittaessa lentohenkilökuntaa ei ollut riittävästi. Niinpä mekin nautimme Flamingon läheisyydessä hotelliyön, kunnes sinne pääsimme. Ohuissa kesävaatteissa odottelimme ilmaista lentohotellikuljetusta. Koska koneellinen matkustajia piti mahtua busseihin, arvata saattaa etteivät tunnelmat olleet lomailulle suotuisat. Etuna kotimajoitukseen toki oli runsas ja maittava aamiainen. Hammasharjankin sai, mikäli osasi sitä erikseen pyytää virkailijalta. Ja minä kun odottelin yölentoa, jotta matka olisi mennyt nopeasti. Dubaissa käytiin tankkaamassa. Kun lopulta maanantaiyönä 03.30 kieppeillä revittiin viimeinen suora matkalaukkuja bussilta hotellille väsytti, ei hymyilyttänyt. Ensimmäisenä aamuna missattiin aamupala ja päivä mennyt notkuiluun. 

Finnairin teesi: "lennä yöksi kotiin" piti kohdallamme melkein paikkansa. Hotellin huoneesta kurkottaen näkyi takapihamme, ainakin melkein.

hyvää joulua 2014

Uneliaan väsähtäneen joulutontun myötä hyvää joulua 2014 kaikille meille.