taas me lennetään

viimeinen ilta (?)

Viimeinen ilta on lopuillaan. Vietimme mukavan päivän, ruokailun, yhdessäolon ja leikin merkeissä. Kaikkea kestää aikansa. Myös arjen on jatkuttava, jotta matkustelu ja vapaaehtoistyö olisi mahdollista. Jonkun kyynelen tulen vuodattamaan Meksikon ja sen ihmisten puolesta, mutta tiedän myös monta asiaa, joita en jää kaipaamaan.... adios y hasta luego.

lääkärissä

Tänään menin tapaamaan lääkäriä. Vastaanottotiski sijaitsi aulassa, jossa kysyttiin potilaan perustiedot ja vaa'alle mentiin julkisesti. Lääkäri saapuikin ennakkotiedosta poiketen puoli tuntia myöhemmin. Minulla oli tulkki mukana, vaikka olisimmekin tainneet toisiamme loppujen lopuksi ymmärtää kohtalaisesti. Mielenkiintoista oli se, että aloin riisua paitaani pois kun tuli verenpaineen mittaus ja keuhkojen kuuntelu. Lääkäri kuitenkin nopeasti totesi, ettei vaatteita tarvitse riisua meksikolaisessa lääkärissä. Strippaukseen ei ole aihetta :) Tämä kirvoitti naurun, sillä lääkäri arvasi minun olevan eurooppalainen. Me kuulema olemme tottuneet lääkärissä ottamaan vaatteet pois. Nyt tuli sitten sekin testattua, että verenpaine voidaan mitata vaatteiden lävitse ja keuhkojenkin rahinat kuuluvat hyvin.

aktiviteetteja

Lastenkodilla on yllättävän paljon tarjolla erilaista toimintaa lapsille. Tässä on meneillään lauantaisin pyhäkoulun jälkeen pidettävä aktiviteetti. Maalausta vesiväreillä ja pupujahan siinä syntyy.

lastenkotilapsi

Meksiko Cityssä on useampia kansainvälisiä ja paikallisia yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka ylläpitävät lastensuojeluyksiköitä. Lastenkotien koot vaihtelevat, samoin sen toiminta ja laatu. Lastenkodit tarjovat suojan ja turvallisuuden lapselle - lapsi saa oman sängyn, vaatteet, riittävän ravinnon, pääsee kouluun....

12-vuotias tyttö on asunut lastenkodissa kahden vuoden ajan. Hän saapui kotoaan, sillä kodin olosuhteet olivat vaikeat. Tyttöä käytettiin seksuaalisesti hyväksi perheessä. Nyt hän käy säännöllisesti koulussa ja harjoittelee lukemista ja kirjoittamista. Hän osallistuu arkisten askareiden tekemiseen ja huolehtii mm. vaatteistaan ja oman huoneen siisteydestä. Hän osallistuu tyttöjen pienryhmätoimintaan, jossa voidaan jutella itselle tärkeistä asioista.

katulapset

Juttelin 12-vuotiaan pojan kanssa, joka asui yksin kadulla kolmen vuoden ajan. Eräänä päivänä hän joutui onnettomuuteen ja sairaalassa ollessaan hänelle kerrottiin mahdollisuudesta mennä asumaan lastenkotiin. Poika on asunut nyt vuoden lastenkodissa ja käy koulua. Lukeminen ja kirjoittaminen hieman takkuavat, mutta matematiikka on kivaa. Kadulla ollessaan on joutunut myymään suklaapatukoita ja keksipaketteja ja rahan laskeminen on tullut sitä kautta tutuksi.

Hänen kaltaisiaan tarinoita täällä riittää. Kaduilla yksin tai perheidensä kanssa asuvia on paljon. Vanhojen löytämieni tilastojen mukaan Meksiko Cityn alueella eläisi noin 12 000 katulasta. Määrä on suurempi, kun otetaan huomioon muut vähäosaiset ja perheidensä kaduilla asuvat lapset. Ison kaupungin ongelmat työttömyys, asunnottomuus, päihdeongelmat, väkivalta ja lasten hyväksikäyttö ovat arkea aivan liian monelle lapselle.

sairaana

Nyt se sitten iski - matkakuume. Sairaana toista päivää. Pientä lämpöä ja kipua, joka pitää minut sängyssä. Mukaan otettuja tv-sarjoja voi nyt katsella, mikäli vain jaksaa....