Kun olin pieni tyttö muistan vaarini harrastuksena olleen rakennusten ja tietöiden päivittäisen seuraamisen. Vaari käveli tietyömaan äärelle, katseli ja tarkkaili rauhassa. Kotiin saapuessa saatiin tarkka rapotti siitä, mitä työmaalla oli kyseisen päivän aikana saatu aikaan ja kuinka monta miestä oli työvuorossa. Tätä ihmettelin. Eikö ihmisellä ole muuta tekemistä kuin seurata työmaan edistymistä...
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin löydän itseni toivottamasta tilasta. Kyseessä Kehäradan rakentaminen. Päivittäin kävelen mukamas koiran kanssa lenkin ja samalla tarkkailen mittauksia, kaivuutöiden etenemistä, räjäytyksiä ja laudoituksen onnistumista. Onnistuin jopa näkemään eväsleipien sisällön. Loman aikana se sitten oli tapahtunut. Ihme meinaan. Silta on valmis. Ja minulta jäi näkemättä, miten se betoni saatiin pysymään ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti