partiopolku

Partiotalon takaa kulkee pieni metsäpolku, jonka Nuppu oppi aikoinaan koiranulkoiluttajapikkutytöiltä. Polku tarjoaa oikoreitin ja toimii hyvin vanhuusajan aamulenkeille, kun ei ole kiirus minnekään.

tulppaanit

Viikonlopun leikkokukat kirppikseltä (2 euroa) loistavat kauneudellaan keittiön pöydällä.  Tämä on kevään tuntua.

kirppis

Pitkästä aikaa kiva kirppispäivä. Kävimme tutustumassa kahteen uutuuteen. 

Veturikirppis Pasilassa on upea miljöö (www.veturitallinkirppis.fi) ja riittävän väljät tilat hellivät tunnelmallaan ostajaa. Tuntui, että oli riittävästi tilaa kierrellä ja hämmästellä tuotteita. Tänne aion mennä uudelleen.

 

Veturikirppikseltä ostin laukun. Hieman oli hintava (10 euroa), mutta päätin sijoittaa.

Ja ne ihanat vanhat vaunut toivat muistoja 1970-luvun alusta, kun perheen kanssa ylitimme junakiskoja mennessämme kyläilemään.

Toinen kirppisuutuus löytyi Viikistä. Myyjiä olisi voinut olla enemmänkin paikalla, vaikkakin tein ihanan possulöydön. Tai siis oikeammin karhulöydön (50 senttiä).

 Opastuksen mukaisesti otin selfien...

Kirppiksiltä ostan mitä milloinkin. Askartelu- ja käsityötuotteet ovat usein mielessäni. Nämä langat ostin 1 eurolla.

Kankaat tulivat matkaan Pihlajiston kirppikseltä. Kankaita en saisi ostaa, kun entisetkin ovat vielä ompelematta, mutta mutta kun en voinut olla ostamatta....

Narut, napit ja muut tilpehöörit löytyvät aika kivasti.

..vantaalaista eksotiikkaa..

.... koettiin perjantaina, kun ratsastettiin tiuhassa lumisateessa metsäpolkua pitkin Vantaan Seutulassa. Ei laskeutuvia eikä lähteviä koneita, vaan pelkkää nelivetoa. Ympärillä kaunis juuri satanut lumimaisema. Niin talvinen että. Käyntiä, tölttiä ja laukkaa. Otin ensimmäiset laukka-askeleet talvisella polulla! Jee. Kun 800 lumenen otsalamppu loisti pimeydessä, ei eteensä nähnyt. Kävi samoin kuin autoillessa tihkusateessa, että pitkiä valoja ei olisi kannattanut laittaa päälle. Lyhyillä näkee paremmin. Sitten vain kunnon asento ja luottamus, että hevonen jälleen tietää missä polku kulkee ja minne mennään. Skuggis ei hienostellut vaan rymisteli eteenpäin. Hieman oksisto hipoi olkapäitä, mutta naarmuvammoilta vältyttiin.

keltainen nauha

nyt meni...

..näkkileipä väärään kurkkuun...

talvipäivän rieha

lauantain seikkailuja

Ensin Vantaan uudella kirpparilla. Sen jälkeen syömään. 

Alkupaloina

Pääruokana

Massut pulloillaan suuntasimme katsomaan trilogian viimeistä jaksoa.

voi lumisade

Taas lunta. En kyllä jaksanut lähteä pyörällä umpihankeen. Olisin tarvinnut 3 tuntia aikaa, jotta työntämään olisi ehtinyt. Ehkä ensi viikolla parempi onni.

työpäivä

Nainen aloittaa työpäivänsä 6.00. Työpaikka sijaitsee kujalla, jonka päässä on iso hotelli. Hän seisoo joka päivä puun juurella hedelmävatinsa kanssa. Neljä kappaletta snake fruiteja maksaa 100 rupiaa. Päivän noustessa puu tarjoaa varjopaikan. Hän seisoo siinä aamukahvin aikaan, lounastauolla ja iltapäiväkahvitauon aikaan. Illallisen ajan nainen on myös paikallaan. Wc:ssä käyminenkään ei taida naismyyjälle olla mahdollista, sillä minnepä hän menisi. Työpäivän loppumisesta ei turistilla ole tietoa, sillä turisti ei jaksa valvoa pitkään.

sukat

pakkasta lauhaa pakkasta

pop corn

Tassut tuoksuvat aivan selvästi poppareille. Tähän tuoksuun en kyllästy.

ammattitaito ilman näyttötutkintoa

Puhelias taksikuskimme ostaa joka aamu englanninkielisen sanomalehden opetellakseen sen kautta paremman englanninkielen. Hän on ymmärtänyt, että asiakaspalveluammatissa on tärkeää osata jutella asiakkaiden kanssa. Vanhempiensa kanssa asuvalla nuorella miehellä on takanaan viisi vuotta koulua, joista yksi oli nurseryssä ja neljä primary schoolissa. Kaikki ammattiosaaminen on hankittu todellisissa työtehtävissä ja toimissa. Markkinnointitaidot ovat kouliintuneet vuosien kuluessa. Tarjosi kuljetuspalvelujaan myös muille päiville. Ajokortin saamisesta en uskaltanut kysyä sen enempää. Liekö ajotaitokin opittu kyläteillä. Taksimatkan aikana saimme perehdytyksen goalaiseen elämään, tärkeimmät rakennukset ja alueet esiteltiin matkustajille. Ehdimme jutella goalaisesta arjen elämästä, työnteosta, avioliitosta ja perheestä, vapaa-ajan tekemisistä ja koulutuksesta. Kalusto olisi voinut olla uudempaa, turvavyöt olla toimivat ja takapenkin jousitus miellyttävämpi. Mutta tällaisenaan jäi varmasti eurooppalaisen matkustajan mieleen erilaisena kokemuksena. Jossain päin maailmaa ammatillisen osaamisen kartuttaminen ilman kolmikantaista tutkintotilaisuutta onnistuu.

maailman taudit

Kaikkia maailman ihmisiä ei voi vain auttaa. Näin täytyy itselleen sanoa, kun jättää antamatta rahaa kerjäävälle hampaattomalle vanhukselle tai itseään käsiensä varassa liikuttavalle henkilölle, ahdistaa. Olen ollut tilanteissa, joissa olen halunnut kiertää kaukaa ihmisiä heidän terveydentilaansa viittaavan ulkonäkönsä perusteella. Olen varma, että vähintäänkin saan heiltä lepran, tuberkuloosin tai hepatiitin. Hävettää. Goan lentokentällä tilanne oli jopa koominen. Minä suojaan itseni etukäteen maitohappobakteereilla, rokotteilla, hyttyskarkotteilla ja käsideseillä tulevia loman uhkia varten. Lentokenttäviranomaiset puolestaan pitävät meitä terveysuhkana ja mittaavat kuumeen kaikilta maahan pyrkiviltä. 

kevätkauden avajaiset

Ratsastuskausi alkoi jälleen. Kevään tunnit maksettuna on helppo jatkaa harrastusta. Kenttä oli niin jäinen, että koulutunti painottui käyntiin ja rauhalliseen tölttiin. Kulmakäännöksiä harjoiteltiin ja sain vinkkejä istuntaan. Että voikin olla vaikea löytää jaloille oikea paikka. Kevättä kohden ollaan menossa, joten illat alkavat kirkastua.

hyvää päivää kirvesvartta

 
Kuka ihme opettaa ”hyvää päivää kirvesvartta” tai ”mitä kuuluu? kukkuluuruu” näille onnettomille torimyyjille eri puolilla maailmaa. Haluaisitko sinä kuulla lomamatkallasi intialaisten myyjien hokevan kerta toisensa jälkeen ”mitä kuuluu, kukkuluuruu?”. Apua. Voin sanoa, että ensimmäisen jälkeen se naurattaa, toisen kerran tulee myötähäpeä kuvioihin ja kolmannen kerran jälkeen ajattelee lopettakaa jo. Iltapäivällä on valmis repimään hiukset päästään papukaijojen vuoksi. Tuhannen ja yhden yön satujen mystiikka on tipotiessään ja kaukomatkailu saanut onnettoman käänteen, kun suomisutjautukset soljuvat myyjien suista.

Antakaa minun edes lomallani nauttia tilanteesta, että voin yrittää käyttää vaivalla opiskelemaani vierasta kieltä. Tai jos suomea haluatte opettaa, sanokaa ”kiitos” ja ”ole hyvä”.

punch needle

Intian matkalla ostettu neulasetti odottaa vielä lopullista käyttömuotoaan. Sopivan kankaan, langan ja käyttöohjeen etsintään kulunut aikaa. Ristipistostyössä käytetty kehikko löytyi eilen kaapista.

Onneksi on youtube olemassa. Punch needle hakusanalla löytyy useita videoklipsejä. Mitä teimmekään ennen juutuupeja ja kuukleja...

himalaya

En paljon ymmärrä kosmetiikasta ja kauneudenhoidosta. Uudenvuodenlupaukseni on se, että kävisin tänä vuonna useammin kuin kaksi kertaa parturissa.

Sattuipa Intian matkalla, että oltiin ostoksilla lähikaupassa. Erään hyllyn ympärillä pyöri venäläisrouvien lauma ja minä mukaan ihmettelemään tapahtumia. He hamstrasivat oikein kunnolla purkkeja ja purnukoita. Minunkin piti saada. No satuin sitten ostamaan Himalayan tuotteita edulliseen hintaan. Kotiin tullessani teen googlaustiedusteluja ja huomaan suomalaisten lentoemäntien kehuneen tuotteita. Ja sitten pikkuhiljaa Prismakin ottanut myyntiinsä :)

eväät

Keski-ikäinen rouva kaivaa kassistaan äidin tekemät eväsleivät. Kyytipoikana hedelmiä, limppaa ja Fazerin sininen. Onnibussiin leviää herkullinen tuoksu. Sitä  aina vastustelee ettei matka niin pitkä ole, että muonaa kaipaisi. Retkihetkellä ruisleipää ilman ei voisi olla.

tammiale alkanut

talvea

ja pakkasta piisaa. Tällä pohjoisen lomapätkällä aurinko noussut ja päivä valjennut :)

anjunan torilla

Hippitoripäivä takanapäin ja todellisia hippejä nähtiin muutama. Tai niin oletamme. Molemmat miehet möivät ristipistosneuloja, jotka ovat itse kehittäneet. Toinen möi suoraan 350 rupialla ja toinen pyysi 100 rupiaa paketista. Mennyt elämä oli vienyt miesparkojen muistikapasiteettia, että olivat myymässä tuotettaan hetken kulutta meille uudelleen. Toki me valkoihoiset saatamme näyttää samanlaisiltakin J Ranta-alueelle olivat aukaisseet kojunsa eurooppalaistaustaiset design –vaatteiden, laukkujen ja nahkakenkien luojat.  Kahvilatelttoja ja kylmien juomien myyjiä oli riittävästi. Tunnelma oli harmonisen kaoottinen.

Kahden tunnin toripäivä venyi pidemmäksi. Taksikuski lupasi odotella varjossa. Alue oli kyllä mahdottoman laaja ja myyjiä satoja. Ja päivä oli psyykkisesti raskas. Meteliä, mopojen tööttäilyä, käsivarsiin tarttumista, tinkimistä, väittelyä ja hymyjä. Turisteista ja erityisesti venäläisistä rikkaista oli puutetta. Tinkimistaidon omaavan pihi suomalainen sai kohteliaisuuksia osakseen, kunnes ilmeni ettei hän ollut valmis maksamaan pyydettyä hintaa. Jälkeemme jäi useimmiten vihaisia myyjiä. Kaikilta ei voi ostaa tuotteita, eikä kaksi turistia muuttaa köyhien intialaisten kerjääjien oloja. Kun 50 sentin alennuksen vuoksi vääntää hintaa 30 asteen kuumuudessa, täytyy turistin päässä olla jotain vialla. Useampaan kertaan kuulin, että ihoni on kauniin valkoinen. Matkaseuralaiseni muistuttaa Kimi Räikköstä ja hänellä on upea lippis. Haluaisin ottaa nämä vilpittöminä kohteliaisuuksina vastaan, mutta luulenpa että he kuvittelivat kohteliaisuuksien edesauttavan kaupantekoa. Nuoria naisia oli jatkuvasti ympärillä kertomassa, että juuri hänen liikkeensä on kulman takana ja pyysi ostoksille sinne. Turisti ei saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla sanomassa ”ei kiitos” tai vain tiukalla äänellä ”ei”. Pyydetyistä hinnoista noin 1/3 osa oli todellinen hinta. Pashmina huiveissa saattoi auringonvalossa nähdä neulontavirheitä, joten aivan priimaa ei torilta löydä.

Elämä on kovaa. Kouluikäisiä ahkeroimassa perheidensä kanssa, kun mielestäni heidän pitäisi olla koulussa päiväaikaan. Erään myyjän kanssa hierottiin kauppaa nahkakantisesta vihkosta varttitunti. Se sisälti kolme poislähtöä ja lopulta äiti lähetti perheen pikkutytön juoksemaan peräämme kertomaan, että hän hyväksyi 350 rupian tarjouksemme. Vielä rahan antohetkellä hän yritti tivata 400 rupiaa.  Huomasi itsekin lopulta, että oli pahoittanut puheellaan asiakkaiden mielen. Selitti, että myynti oli ollut hiljaista viime kuukausina. Goan sadekausi merkitsee sitä, että noin 5 kuukauden aikana turismista on otettava irti kaikki mahdollinen. Sesonki on lyhyt ja sadekautena alue on aavekaupunki. Vesi tulvii teille, ihmiset pysyttelevät sisätiloissa. Epätoivo perheen elannosta saa kädet ja jalat liikkeelle, he yrittävät kaikkensa.
Kun jouluaaton viettää ostoshelvetissä (/ihmis-), jää miettimään taas elämää uudesta näkökulmasta. Sitä on kiitollinen luku- ja kirjoitustaidosta, työpaikasta, terveydestä, lumihangesta ja pakkasesta. Siitä, että on syntynyt sinne puolelle maailmaa, missä väestö on vajaa 6 miljoonaa ja biljoonat kaukana. Paras joululahja ikinä. Aineeton joulu on paras joulu.

lomapäivän rientoja

Ruotsalainen hieronta, höyrysauna ja vihreä tee olivat lomapäivän listalla. Tätä edelsi unelmainen vihannesriisi tummaksi paahdetun kahvikupposen kera. Samoin ennätin meren aallokoille reiluksi tunniksi. Kuten aina upean 28 kilometrisen meren rannalla liehui punainen lippu. Aallot eivät kuitenkaan niin pahoja olleet. Toki vievät rantavedessä hiekan jalkojen alta näpsästi. Kuumuutta lähdin pakoon kuppilaan. Tilasin kylmät juomat ja yllätyksenä bongaan jaloistani päiväunilta pienen karvaisen kaverin. Onneksi en laskenut rantakassia uneliaan pörrön päälle.

Huomenna on suuntana hippimarkkinat tai hotellimme respan mukaan entiset hippimarkkinat. Meno ei nykyään vastaa enää mennyttä aikaa. Myyjinä samat tavaranmyyjät kuin rantakaduillakin eli nahkalaukkuja, cashmir -huiveja, nilkkakoruja ja puuvillamekkoja. Ohjeenamme pitää lompakosta kiinni. Kun yritin udella taksin hintaa sain hieman ympäripyöreän vastauksen. Matkan hinta riippuu siitä kauanko kuski odottaa meitä perillä. 12 kilometrin matka ja 2 tunnin odotus olisi noin 800 rupiaa. Mielestäni näissä olosuhteissa aika kallista. 

kuppilan valinta

Intia teknologian edelläkävijä? Niin voisi luulla. Turisti on kuitenkin jo oppinut, että nettiyhteydet ovat hitaita, skype-puhelut eivät onnistu. Baarikierroksemme on saanut aivan uuden sisällön. Tarkoitamme sillä parhaimman mahdollisen wifin etsintää.Tilaamme varoivasesti kylmän juomat, avaamme kannettavan, kysymme salasanaa ja mikäli nettiyhteys toimii, baari on saanut asiakkaat itselleen.