
Talvipäivää viettämässä.
vedestä ja luonnosta, paperista ja langasta, kankaista, töltistä ja koirankarvoista sekä maailman matkoista








Pienyrittäjiä ja kauppiaita on runsaasti. Kaupat eivät lopu kiertämällä. Kengänkiillottajia ja lehtien myyjiä on tuhansittain. Busseihin ja metroihin hyppää matkaan mukaan korujen, juomien, pähkinöiden ja herkkujen myyjiä. Eräs korumyyjä työnsi jokaisen matkalaisen käteen korvakorut. Yritin torjua siinä onnistumatta. Myyntipuheen jälkeen hän keräsi korut takaisin itselleen ja hyppäsi kyydistä pois. Pino Suaresin asemalla huomattiin, että bussikuski antoi tipin miehelle, joka kovaan ääneen kuulutti lähtevän bussin tietoja ja etsi uusia kyytiläisiä. Tämä markkinointi lienee tehokkain tapa.
Liikenne on aika vilkasta. Ajokoulua ei ole, ajokortin voi kuka vain ostaa itselleen. Ajotaito opitaan ajamalla. Kukin toteuttaa liikennesääntöjä haluamallaan tavalla. Jalankulkijan on syytä olla varovainen. Keskustassa on runsaasti liikennepoliiseja sen lisäksi, että risteysalueet ovat liikennevalollisia. Useissa jalankulkijoiden liikennevaloissa on vihreän ukon lisäksi sekuntikello, josta näkee kuinka kauan on aikaa ylittää tie. Näppärä lisä.
Matkustettiin ennätysaika (1,20t) Pino Suárezilta tänne Tepepaniin. Kaikki viisi kaistaa olivat tukossa. Onneksi matkailijalla ei ole kiire ja bussi oli miellyttävä. Tämä kuljettaja oli sisustanut ajokkinsa etuosan sarjakuvahahmoin, tarroin, nallein ja monin ledivaloin. Illan hämärässä oli oikein tunnelmallista.

Aitoa on vaikea löytää. Sitä jää miettimään, että miten maailma voikaan olla niin erilainen. Suomessa tiukat säännöt ja ohjeet. Täällä torit ja liikkeet täynnä piraattituotteita. Kauppias antaa potentiaaliselle asiakkaalle käteen ostoskirjasen, josta löytyy kaikki liikkeen omaamat ohjelmat ja pelit. Siitä voi sitten kätevästi kertoa, mitä haluaa ostaa. Musiikkiakaan ei aitona tuotteena taida löytyä. IPhonetkin taisivat olla kotitekoisia. Tällaista täällä.





Tuli sitten maistettua suosittua aamupalaa, tamalesia. Kadun varsilla on pieniä myymälölitä, joista työhön matkaavat ostavat aamupalansa matkaan. Tamalesit ovat maissin lehdessä haudutettuja puuromaisia "maissipuuropötköjä". Hiutaleiden joukkoon voidaan laittaa chiliä, kananlihaa tai tomaattia. Tamalesien kera voidaan nauttia horchata -juomaa. Se horchata, jota maistoin oli aivan liian makeaa minulle. Joukossa oli runsaasti kanelia, mantelia ja vaniljaa. Juomaa en saanut alas. Horchatan perusta taitanee olla riisiliemessä, jota maustetaan eri tavoin. Makuelämys ei minulle ollut kovin suuri, joten suosin edelleen hedelmiä.
30 miljoonan asukkaan Ciudad de Méxicossa on tarjolla eco-bikeja. Itse en ilman kypärää, polvi-, kyynär- ja rannesuojia lähtisi pyöräilemään liikenteen joukkoon, mutta puistoalueella voisi hurauttaakin pyörällä. Eco-biken etuna kyllä pidän ruuhkattomuutta. Kokemus täpötäydestä metrosta ruuhka-aikaan ei ollut kovin miellyttävä. Naisille ja lapsille on joissain metroissa varattu oma vaununsa, mutta pariskunnalle erilleen matkustaminen ei ole oikein järkevää. Niinpä sullouduimme ovesta sisään jo täynnä olevaan vaunuun. Ihmiset tunkeutuvat ulos ja sisään yhtäaikaisesti. Pysytyssä näyttää pysyvän, vaikka kädensijaa ei löydäkään. Vierustoverit pitävät siitä huolen. Naisia ei ilta-aikaan ollut kovin paljon matkustajien joukossa ja ymmärrän tämän hyvin. Reppu siirtyi luontevasti selästä etupuolelle. Poistuminen metrosta sisältää yllätyksen siitä, pääsevätkö kaikki seurueen jäsenet poistumaan samalla pysäkillä.







